Asiantuntijuus löytyy pintaa raaputtamalla

Työnhakijan lähettämä CV kertoo rekrytoijalle usein ainoastaan mitä henkilö on tehnyt - ei sitä mitä hän oikeasti osaa, mikä häntä motivoi ja mitä tähän mennessä kertynyt asiantuntijuus mahdollistaa. Näillä lienee kuitenkin isompi merkitys hakuprosessissa. Me täällä Studentworkilla haluamme löytää jokaisen oman, yksilöllisen asiantuntijuuden. Muun muassa siksi haastattelussa raaputamme CV:tä pintaa syvemmälle, ja haastamme hakijaa linkittämään CV:nsä kohti tulevaisuutta sekä erityisesti käsillä olevaa työtehtävää kohtaan. Haastattelussa rekrytoijan kysymyksillään hakema tieto ei siis ole halua toistaa CV:n tietoja, vaan löytää hakijan yksilöllinen ja tämänhetkinen asiantuntijuus.

Asiantuntijuuden käsite on laaja. Sitä käytetäänkin paljon erilaisissa yhteyksissä - jopa inflaatioon asti. Tässä kirjoituksessa sillä kuitenkin viitataan kokonaisuuteen, jossa yhdistyvät paitsi osaaminen ja kokemus, myös motivaatio, kiinnostus, työpersoona, asenne sekä tavoitteet. Mikä sitten erottaa hyvän asiantuntijan? Onko se koulutus, sisältöosaaminen, innovoidut ratkaisut aikaisemmissa tehtävissä ja niiden laatu? Vai kenties työpersoona, tapa toimia, tavoitehakuisuus, motivaatio tms.? 

Asiantuntijuuden käsite liitetään usein tietoon ja osaamiseen, mutta staattisen tiedon omaamisen lisäksi melkeinpä tärkeämpää on sen soveltaminen käytännön työhön. Monen työtehtävän tärkeät sisällöt liittyvät yhä useammin siihen, miten hyvin (ratkaisuihin ja kokemuksiin perustuva, ns.hiljainen) tieto ja osaaminen liikkuvat ihmisten välillä. Voitaisiin myös kysyä, onko se jopa tärkeintä useimmissa työtehtävissä? 

Usein tulee esimerkiksi esille, että henkilöstön tyytymättömyys erilaisissa kyselyissä liittyy tavalla tai toisella tiedon liikkumiseen organisaation sisällä. Asiantuntijuutta voisi siten tästä näkökulmasta tarkastella ennen kaikkea toimintana arjen tilanteissa. Millä välineillä, ajatusmalleilla sekä tiedoilla yksilö on toiminut aiemmissa työtehtävissään, ja ovatko nämä toimineet? Juuri tästä on kyse, kun haastattelussa asiantuntijuutta raaputetaan esiin pinnan alta. Rekrytoija on usein kiinnostuneempi todellisten tilanteiden ratkaisuista, esimerkeistä sekä niiden mukanaan tuomista vahvuuksista, kuin hienoista adjektiiveista, joita on vaikea palauttaa konkreettiseen toimintaan.

Asiantuntijuutta voidaan mielestäni tarkastella kahdelta suunnalta: sekä tehtävänä että roolina. Puhtaasti erilaisten yksittäisten tehtävien suorittamiseksi on asiantuntijalla oltava tietoa esimerkiksi koulutuksen kautta. Toisaalta asiantuntijuutta voidaan tarkastella myös roolina. Roolin kautta tarkastellaan niitä haasteita, joita yksilön tarvitsee ratkaista arkipäivässä tietojensa avulla: päätöksenteko, valinnat, vakuuttaminen ja vaikuttaminen muihin ovat muun muassa tällaisia haasteita. Mitä korkeammalle organisaatiossa mennään työtehtävissä, sitä enemmän painottuvat roolikeskeiset tehtävät (esimerkiksi johtotehtävissä).

Näin myös rekrytoinnissa pelkkä kokemukseen tuijottaminen voi johtaa sivuaskeliin, sillä todellisuudessa henkilön työpersoonalla, asenteella, motivaatiolla ja oppimisvalmiuksilla on vähintään yhtä suuri merkitys työtehtävässä onnistumiselle.  Asiantuntijuus on siten kaikkea muuta kuin staattinen tila. Tämänhetkisen asiantuntijuuden esiintuominen haastattelussa antaa pohjan meille Studentworkin rekrytoijille olla hakijoidemme kumppanina ja linkkinä kohti sitä tavoitteena olevaa työtehtävää. Tämä on ennen kaikkea meidän työtämme Studentworkilla.

Asiantuntijuuden syviin vesiin upposi tänä torstaina,

Marjut Liias, rekrytoija, Studentwork Turku